Itsensä johtaminen ja tohtorinhattu

Väitöskirjan tekeminen kestää aina vuosia – liian monta, ajattelee varmasti jokainen prosessin läpi käynyt. Itselläni siihen kului kymmenen vuotta ja monta pitkää iltaa, kun olin saanut tyttäret nukkumaan. Mieleen ovat jääneet lukuisat aikataulut,...

Marja Heinonen
Marja Heinonen
Julkaistu 18.06.2018

Itsen johtaminenVäitöskirjan tekeminen kestää aina vuosia – liian monta, ajattelee varmasti jokainen prosessin läpi käynyt. Itselläni siihen kului kymmenen vuotta ja monta pitkää iltaa, kun olin saanut tyttäret nukkumaan. Mieleen ovat jääneet lukuisat aikataulut, epätoivon hetket maalin kadottua tai kaikottua kaukaisuuteen, fyysisen uupumuksen päivät ja uskon loppuminen omiin älyllisiin kykyihini ja arvooni kantaa jonain päivänä tohtorin hattua. Ja tietysti muistan kruununa sen suunnattoman ilon ja ylpeyden valmistumisesta, jota kannan yhä mukanani.

Kun jokin aika sitten lupauduin puhumaan teologian tohtoriopiskelijoille itsensä johtamisesta, menneisyys palasi kirkkaana mieleeni. Asiat jäsentyivät helposti. Väitöskirjan tekeminen on huikea esimerkki siitä, miten itseään johtamalla saa kuljettua pitkän matkan ja voi päätyä tulokseen, josta voi olla ylpeä. Asioihin etukäteen valmistautumalla voi väistellä uupumisen karikoita, joita väistämättä tulee kaikkien tielle. Kansainvälisen tutkimuksen mukaan jatko-opiskelijoilla tämä on erityisen todennäköistä, koska heillä on kuusinkertainen riski sairastua masennukseen ja ahdistukseen verrattuna heidän ei-akateemisiin ikätovereihinsa.

Valitsin puheessani kolme teemaa, joihin tiivistyi itselläni aikoinani itsensä johtaminen väitösprosessissa: stressin hallinta, aikaansaaminen ja itsensä arvostaminen.

Stressin hallinnan ytimessä on kohtuullisuus. Terve käsitys siitä, mikä on mahdollista ja mikä ei. Kohtuuttomuus tuo tullessan tyytymärrömyyden pettymykset aikataulujen pettäessä. Muistutin tohtorikandidaatteja myös siitä, miten stressi on useammin oman mielemme tuote kuin todellisuudessa tapahtuvia asioita. Mielen ansoja ovat katastrofiajattelu, kielteisen liiottelu, oikeassa olemisen tarve ja negatiivinen sisäinen puhe. Meistä jokainen tipahtelee näihin ansoihin ja on hyvä tunnistaa, mikä on itselle tyypillistä. Kannattaa pohtia, vastaako todellisuus omia pelkojamme ja kiukun kohteitamme.

Aikaansaamisen ytimessä on kurinalaisuus. Kyky keskittyä tarkoittaa sekä huomion pitämistä yhdessä kohteessa että häiriötekijöiden sulkemista pois oman tekemisen ympäriltä. Pirstaloituneessa ajassamme keskittymisestä on tullut yhä harvempien hallitsema taito. Siksi sitä on syytä harjoitella pysähtymällä. Aivot ovat siitä kiitollinen lihas, että ne vahvistuvat siinä missä mikä tahansa lihas treenaamisen myötä. Mihin aivojasi käytät, siinä tarkoituksessa niitä on helpompi käyttää seuraavallakin kerralla.

Yllättäen osa aikaansaamista on oman sosiaalisen median käytön hallinta. Käsi sydämelle, käytkö vähän väliä katsomassa, mitä some tarjoaa sinulle? Jokainen keskeytys katkaisee ajatuksesi ja aivosi aloittavat varsinaisen työnsä aina uudestaan. Multitaskaus ja sen teho ovat harhaa.

Jos tähän mennessä olet vain silmäillyt tekstiä, nyt kannattaa ottaa ajatus mukaan ja pysähtyä lukemaan. Sillä kolmas itsensä johtamisen teema on ylitse muiden - itsensä arvostaminen, jonka ytimessä on armollisuus. Armollisuus sitä kohtaan, että aina suunnitelmat eivät toteudu toivotusti. Armollisuus sitä kohtaan, että välillä voimat uupuvat. Armollisuus siitä, että lopputulos ei ole aivan suunnitellun kaltainen. Itsensä arvostaminen tarkoittaa myös terveellistä ravintoa, riittävää unta ja ystävien tapaamista. Väitöskirja imaisee helposti mukaansa kokonaan ja kaventaa maailman niin, että kaikki asiat näkyvät väitöskirjan prisman lävitse.

whiteboard-suunnitelmaLopuksi siirryin seinätaululle ja piirisin väitöskirjan tekemisen vaiheet. Ensin tulee innostus ja usko siihen, miten on syntymässä jotain suurta. Sitten seuraa itse työn tekemisen vaihe, jossa päällimmäisenä on epätietoisuus, tuska ja ahdistus. Ilon hetket ovat vain ohimeneviä, koska suuri osa työstä on puserrettava yksin erilaisten ristipaineiden alaisena. Kun väitöskirjan jättää vuosien ajan siihen tiristettyjen hikipisaroiden kanssa tarkastettavaksi, mielen täyttää tyhjyys. Tässäkö se oli? Itse väitöstilaisuus ja juhlakaronkka nostavat tunnelmat hetkeksi kattoon, mutta tyhjyys palaa uudelleen arjen myötä. Entäs nyt? Mitä minä teen sillä kaikella ajalla, joka ei enää mene väitöskirjan tekemiseen?

Tämän tyhjyyden täyttää hiljalleen muu elämä ja asiat loksahtelevat kohdalleen. Hiljalleen mielen täyttää ylpeys siitä, että on tpisertanut suunnattoman urakan. Ylpeys, että projekti tuli vietyä loppuun. Ylpeys, jota kannan yhä mukanani.

Lue nyt juttu uudestaan ja laita jokaiseen kohtaan, missä sanotaan “väitöskirja” sana “pitkä projekti”. Tuntuuko tutuilta työelämän jutuilta?

Itsensä johtamiseen voit tutustua tarkemmin Novetoksen nettisivuilla http://www.novetos.fi/itsensa-johtaminen/

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet