Ylös, ulos ja palaveriin

Kerta toisensa jälkeen olen istunut jonkun koolle kutsumassa palaverissa. Toisten osallistujien poissaolevista kasvoista olen voinut lukea heidän miettivän samoja kysymyksiä kuin minäkin: Miksi palaveri on oikein kutsuttu koolle? Miksi keskustelemme...

Jan Holst
Jan Holst
Julkaistu 10.05.2016

Kerta toisensa jälkeen olen istunut jonkun koolle kutsumassa palaverissa. Toisten osallistujien poissaolevista kasvoista olen voinut lukea heidän miettivän samoja kysymyksiä kuin minäkin: Miksi palaveri on oikein kutsuttu koolle? Miksi keskustelemme jostain ihan muusta kuin agendalla mainituista asioista? Miksi paikalle on kutsuttu ihmisiä, joita ei tarvita agendalla olevien asioiden päättämiseen? 

Turhautumista, hukkaan heitettyjä tunteja ja motivaation tappamista.

Herätys, korporaatit! Einstein määritteli hulluuden toimintana, jossa jatketaan samaa vanhaa toimintaa, mutta odotetaan silti erilaista lopputulemaa. Jos siis haluamme tehostaa palaverikulttuuriamme, pitää meidän tehdä jotain toisin kuin ennen. Tähän on olemassa hyvä ja toimiva ratkaisu: pidetään kokoukset ulkona yhdistettynä kävely- tai juoksulenkkiin.

Lenkkikokousten ilmeisin loistokkuus liittyy likuntaan. Säännöllisen kokoustajan kunto kasvaa, mieliala nousee ja unen laatu kohenee. Samalla keskittymiskyky ja muisti paranevat. Parhaassa tapauksessa muutama liikakilokin karisee ja kuvaan astuu myös terveellisempi ruokavalio. Aika hyviä sivutuotteita kokouksille – vai mitä?

Uskallan omien kokemusteni perusteella väittää, että lenkkikokous on myös työtehokkuutensa puolesta neukkaripalaveria parempi.

Lenkkeillessä ei pysty kommunikoimaan kovin monen ihmisen kanssa yhtä aikaa. Tämä rajoittaa kokoustajien lukumäärää, mikä puolestaan auttaa rajaamaan osallistujat agendan kannalta keskeisimpiin. Henkilöt, joiden läsnäolo ei ole välttämätöntä, voivat käyttää aikansa johonkin tuottavaan. Ja ne, jotka ovat mukana, saavat työskennellä tehokkaammin. Näin säästetään paljon aikaa ja resursseja samalla, kun kokousten teho kasvaa.

Kun kokoukset käyvät kirjaimellisesti kunnolle, tulee kalenteriin sovittua vain sellaisia kokouksia, jotka todellakin ovat kokoontumisen arvoisia. Merkittävää on myös se, että lenkkikokoukset pysyvät yleensä aikatauluissaan. Harva business-päättäjä edes pystyisi venyttämään lenkkikokoustaan yli kahden tunnin. Tosin Steve Jobs harrasti yli kaksituntisiakin kävelykokouksia, jos hän koki että neuvottelukumppania piti vielä ”pehmentää” myötämielisemmäksi hänen visioilleen.

Toinen tunnettu kävelypalaveeraaja on Helsingissä lokakuun lopussa vieraillut neurojohtajuusguru David Rock. Hän kertoi lenkkikokousten lisäävän ihmisen älykkyyttä. Rockin mukaan fyysinen liikunta on jopa opiskelua tehokkaampaa kognitiivisten kykyjen kehittämisessä.

jan_holst2_jani_laukkanen_webNäillä perusteilla haastan kaikki korporaatit vaihtamaan edes muutaman kerran viikossa liituraidan verkkariin ja siirtämään palaverinsa ulos lenkkipolulle. Jos lenkkipalaverin tehokkuus tai mielekkyys epäilyttää, ota minuun yhteyttä. Voin todistaa väitteeni todeksi - lenkkipalaverilla tietenkin.

 

Kirjoitus julkaistu ensimmäisen kerran Novetoksen blogissa 12. marraskuuta 2012.

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet