Tyhjennä mielesi oppiaksesi

 

Superviisautta esimiehille on tarjolla silmiini sattuneen (!) mainoksen mukaan. Eihän siinä mitään, viisautta tarvitaan ja yritteliäs palveluntuottaja ymmärtää, että kannattaa antaa itsestään kuva aivan huipputuotteen haltijana. Itsekseni kuitenkin...

Lari Junkkari
Lari Junkkari
Julkaistu 03.11.2016

 johtamisessa on tärkeää muistaa välillä tyhjentää mieli

Superviisautta esimiehille on tarjolla silmiini sattuneen (!) mainoksen mukaan. Eihän siinä mitään, viisautta tarvitaan ja yritteliäs palveluntuottaja ymmärtää, että kannattaa antaa itsestään kuva aivan huipputuotteen haltijana. Itsekseni kuitenkin mietin, mitä etuliite ”super” tuossa tarkoittaa ja millä tavalla viisautta opetetaan.

Esimiehille ja johtajille suositellaan nykyään monenlaista valmennusta ja polkua uusiin tietoisuuksiin. Perinteisten johtamiskirjojen, -kurssien ja -koulutusten lisäksi kuvaan ovat tulleet erikoisemmat tarjoamat mindfulnessista zen-oppeihin ja Nalle Puh -valaistumisesta Muumi-viisauksiin. Korostan, että tässä minulla ei ole syytä ja tarvetta laskea leikkiä näistä tai harjoittaa kritiikkiä mitään johtamistyön kehittämispyrkimystä tai henkiseen kasvuun viitoittavaa mallia kohtaan. Erilaiset valmennukset eivät ole edes yhteismitallisia eivätkä tarjoa tai lupaa samoja asioita. Osa niistä on elämän- ja työnfilosofisia katsomuksellisia ajatusmalleja, osa taas sarja vinkkejä siitä, miten arjen esimiestyö sujuu parhaiten. Useimmat niistä ovat ainakin jossain määrin hyödyllisiä.

Minua itseäni kiinnostavat valmentavan johtamisen mallit, johtamisen etiikka ja moraali, vaikuttavan valmentamisen sovellukset, johtamisen näkeminen kutsumuksena. Olen viime vuosina alkanut puhua ”viisausmatkasta”, jolla me kaikki olemme, kukin omalla tavallaan. En kuitenkaan usko siihen, että luennot, koulutuspäivät, kirjat ja webseminaarit saavat yksilössä aikaan nopeaa kehitystä tai muutosta tunteiden, ajattelun tai toiminnan tasoilla. Ihmisen henkinen kehitys on yksilöllistä, omatahtista, monikerroksista ja riippuvaista niin monesta eri asiasta. Toisaalta on totta, että moni on kokenut myös äkillisiä oivalluksia, voimakkaita kokemuksia silmien avautumisesta. Ne ovat saaneet heidät tekemään dramaattisiakin päätöksiä elämänsä suhteen.

Minua askarruttaa se, miten tietoa välitetään, kerätään, käsitellään ja käytetään. Nykypäivänä me saamme tiedon perustekijöitä dataa ja informaatiota vaikka kuinka paljon. Me elämme tiedon tulvan keskellä, mutta tiedon määrän valtaisa kasvu ei näytä auttavan. Tieto jää hajalle eikä auta syvällisemmän tietämyksen ja sitä seuraavan ymmärryksen muotoutumisessa. Huolella kootun ja työstetyn syvemmän ymmärryksen syntyminen on kuitenkin välttämätöntä, sillä ymmärryksien kautta meillä on mahdollisuus kurottaa viisauteen. Toki tämä edellyttää sitä, että me jaamme ymmärryksiä toinen toistemme kanssa.

Silloin tällöin minulta kysytään, kannattaisiko minun osallistua siihen ja siihen koulutukseen. Yleensä rohkaisen kysyjää lähtemään tai tulemaan mukaan. Jatkuvan oppimisen hyödyt ovat ilmeiset. Toisaalta saatan melko rohkeastikin varoittaa ajatuksesta, että itsensä jatkuttava ”kurssittaminen” tuo automaattisesti mukanaan ammatillista kasvua tai loistavaa johtamisosaamista.

Olen alkanut suositella pään täyttämisen sijaan pään tyhjentämistä. Lisätieto ei meitä välttämättä pelasta. Tarvitsemme pikemminkin poisoppimista, tietämättömyyttä, avuttomuuden kokemusta, tyhjyyden tilaa. Niin, tyhjyydessä on tilaa. Jos emme pelästy tuollaista tilaa, voimme tutustua itseemme syvällisemmin. Kuka minä oikein olen, kun en voi nojata vahvuuksiini? Mitkä ovat todellisimmat arvoni, mitä rehellisimmin odotan elämältä? Nousut huimiin korkeuksiin tapahtuvat aina syvyyksistä.

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet