Strategia on kuollut – eläköön strategia!

Nopeasti muuttuvassa maailmassa saattaa strategia tuntua aikansa eläneeltä käsitteeltä, jolla ei ole enää roolia organisaatioiden toiminnan ohjaamisessa. Jonkinlainen keinovalikoima kuitenkin tarvitaan aina, kun pyritään saavuttamaan tavoite. Kysymys...

Novetos
Novetos
Julkaistu 27.03.2017

Nopeasti muuttuvassa maailmassa saattaa strategia tuntua aikansa eläneeltä käsitteeltä, jolla ei ole enää roolia organisaatioiden toiminnan ohjaamisessa. Jonkinlainen keinovalikoima kuitenkin tarvitaan aina, kun pyritään saavuttamaan tavoite. Kysymys on pikemminkin siitä, miten teemme strategian kuin siitä, onko se tarpeellinen. Kokeiluihin innostava yrityskulttuuri on myös nousemassa avaintekijäksi.

Strategian kuolemasta puhutaan kaikkialla. Aihe, joka on ollut kestosuosikki johtamisoppineiden huulilla, on yhtäkkiä uhanalainen luontokappale. Loputtomia pohdintoja ja määrittelyjä kirvoittanut teema on kuolonkorinassa. Näin päättelevät jotkut.

Useimmiten perusteluna strategian sädekehän himmenemiselle ovat toimintaympäristön nopeat muutokset, joissa perinteinen strategia ei konseptina pärjää. Mutta onko tämä koko totuus? Onko tapamme tehdä strategiaa ollut ennenkään paras mahdollinen? Mihin tarvittiin loppumattoman pitkiä vaiheistettuja prosesseja, demokraattisuuden nimissä tehtyjä ideariihiä, paksuja dokumentteja? Auttaako nykyinen turbulenssi meitä keskittymään paremmin oleelliseen?

Vai onko strategia vain muuttunut taktiikoiksi, lyhytaikaisemmiksi suunnitelmiksi? Tätä kysyy IMD:n professori William A. Fischer tuoreessa artikkelissaan The Death of Strategy. Seuraavan puolen vuoden jälkeinen aika on monilla yrityksillä sumuverhon takana: on mahdotonta tietää, millaiseksi toimintaympäristö muodostuu. Nopeilla taktisilla toimenpiteillä ehkä voidaan pysyä muutosten tahdissa mukana.

Kyse ei kuitenkaan ole pohjimmiltaan termeistä. Fischer peräänkuuluttaa ajattelutavan muutosta: innovaation tulee kuulua kaikille, jokaisen tulee olla muutosagentti, yrittäjähenkisyyden tulee lisääntyä. Hitaan, vaiheittaisen etenemisen sijaan tarvitaan samanaikaisia toimenpiteitä. Pitkällisen suunnittelun sijaan tarvitaan kokeiluja.

Fischer painottaa, että ajattelutavan muutos näkyy erityisesti siinä, miten ylin johto suhtautuu kokeiluihin – kokeilujen tulisi inspiroida ja innostaa heitä samalla tavalla kuin hyvät liiketoimintasuunnitelmat tekivät ennen.

Kuulostaa hyvältä! Silti ajattelutavan muutos ja kokeilukulttuuri eivät yksin riitä. Vanhasta strategiatyöstä on otettava parhaat palat mukaan. Välttämättömiä paloja on kaksi: yhteinen tavoite ja asiakkaiden tarpeet.

Tavoite on se johtotähti, jonka osoittamaan suuntaan kaikki menevät. Tavoitteen merkitystä ei – onneksi – ole haastettu, pikemminkin päinvastoin. Tavoite on tehtävä kirkkaaksi ja ymmärrettäväksi, jotta se ohjaisi valintoja. Kun kaikki ovat sisäistäneet tavoitteen, on päätöksenteko mahdollista hajauttaa laajasti.

Toinen välttämätön pala, asiakastarpeet, ovat koko organisaation toiminnan kivijalka, jonka päälle kaiken tekemisen tulee rakentua. Tuotteita ja palveluita ei voi tehdä, ellei tiedä, mitä tarpeita niiden tulee tyydyttää. Tarpeita ei voi tietää, ellei tiedä keitä asiakkaat ovat. Asiakkaat eivät säily asiakkaina, elleivät he ole tyytyväisiä.

Asiakkaiden keskeinen rooli korostuu entisestään, koska tuotteita ja palveluita kehitetään ja kokeillaan yhä useammin yhdessä asiakkaiden kanssa.

Kirkas tavoite, hyvin tiedostetut asiakastarpeet, ketteryyttä suosiva kulttuuri – siinä eväät menestykselle. Eläköön uuden ajan strategia!

Jos haluat jatkaa lukemista aiheesta, Selkeä strategia on helppo jalkauttaa -blogi voisi olla sopivaa lukemista.

Kirjoittaja: Päivi Heikinheimo (ent. novetoslainen)

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet