Skip to content

Ollaan töissä aikuisina

Aika ajoin vieläkin kysellään alaistaitovalmennuksia, viimeksi kuukausi sitten. Kun kysyn miksi, niin vastaus on ”no kun kaikkien pitäisi ymmärtää, miten työyhteisössä toimitaan ja käyttäydytään.”. Kuinka moni meistä hihkuu riemusta, kun esihenkilö ilmoittaa, että menet sitten ensi viikolla alaistaitokurssille? En ainakaan minä.

Mielessäni herää kysymys, miten tällaiseen tilanteeseen on jouduttu. Puuttuuko meiltä aito halu kuunnella ja ymmärtää toista? Eikö työyhteisössä ole sovittu pelisäännöistä ja toimintatavoista? Puuttuuko meiltä aikuisuus?

Mikä johtaa siihen, että työyhteisö käyttäytyy kuin pahanilkinen lapsijoukko? Olen törmännyt työyhteisöön, jonka ”sisäisenä tehtävänä” on ollut aina saada uusi esihenkilö vaihtamaan tehtäviä mahdollisimman nopeasti. Olen nähnyt työyhteisöjä, jossa esihenkilöllä ei ole ollut minkäänlaista roolia, vaan työyhteisö on tehnyt omiaan oman epävirallisen ”esihenkilön” johdolla. Eräässä organisaatiossa huutaminen ja räyhääminen olivat jokapäiväistä. Siihen syyllistyi myös esihenkilö itse.

Vedimme kollegani Lari Junkkarin kanssa valmennusta hankalista vuorovaikutustilanteista. Lari puhui osallistujille ammatillisuudesta ja aikuisuudesta sekä siitä, että jaksaisimme nähdä ihmisen ihmisenä. Itsestäänselviä asioita, mutta miksi ne ovat välillä lähes mahdotonta toteuttaa?

Kun työyhteisössä on ei-toivottavaa käyttäytymistä, niin siihen on puututtava heti. Käyttäytyminen ei muutu itsestään, vaan se vaatii pitkäjänteistä työtä kaikilta. Ammatillisuuteen ja aikuisuuteen kuuluu vastuu omasta käyttäytymisestä ja omista tunteista. Kenenkään työyhteisössä ei pidä sietää epäasiallista käyttäytymistä, ei missään tapauksessa. Jos omat keinot eivät riitä tilanteen muuttamiseksi, kannattaa pyytää ulkopuolista apua.

Muistan esihenkilöuraltani tilanteen, jossa työntekijäni tuli huutaen huoneeseeni. Olin kuullut edeltäjältäni, että tämä henkilö purkaa pahaa mieltä huutaen. Tällä kertaa häntä hermostutti tekemääni päätös, ja hän tuli antamaan siitä palautetta, huutaen. Kuuntelin häntä hetken ja pyysin häntä sitten poistumaan huoneestani. Sanoin, että hän on tervetullut keskustelemaan asiasta kannassani, kun hän on rauhoittunut. Meni kymmenen minuuttia ja hän tuli takaisin. Saimme käsiteltyä asian hyvässä yhteishengessä. Myös huutaminen loppui tähän.

Tehdään töitä yhdessä, ammatillisesti ja olemalla aikuisia.

 

Tilaa blogimme