Johtaja, tuhoatko vahingossa strategian merkityksen?

Olin tilaisuudessa, jossa työskenneltiin yrityksen kasvun kannalta tärkeiden aiheiden parissa. Henkilökunta ahkeroi, ja fiilis oli mahtava. Päivän aikana harjoiteltiin huipputiimin aineksia, kuten energiaa, sitoutumista ja reflektointia. Ihmiset...

Pirjo Ahonen
Pirjo Ahonen
Julkaistu 17.11.2015

puristaaOlin tilaisuudessa, jossa työskenneltiin yrityksen kasvun kannalta tärkeiden aiheiden parissa. Henkilökunta ahkeroi, ja fiilis oli mahtava. Päivän aikana harjoiteltiin huipputiimin aineksia, kuten energiaa, sitoutumista ja reflektointia. Ihmiset työstivät antaumuksella huikeita juttuja. He löysivät uudenlaista intohimoa työhön. Lisäksi he havaitsivat omia vahvuuksia ja sparrasivat toisiaan.

Päivä oli huipentumassa loppuhehkutuksiin. Kunnes firman ylin johto halusi ottaa vielä puheenvuoron. Sinänsä hyvä puhe, mutta latisti ilmapiirin.

Johto kertoi, miten yrityksen oli pakko kasvaa. Oltiin tultu kuilun partaalle. Kuultiin, missä oltiin ja miten yrityksen täytyi ottaa seuraavia askelia. Puheenvuoro oli tärkeä, mutta kaikki tiesivät jo kaiken.

Oltiin työstetty yrityksen strategiaa koko päivän, mutta johto ei ollut samalla kartalla. Se tunsi pakkoa pitää tuo tuskan vuodatuspuheenvuoro. Johto ei ymmärtänyt, että huikea iloinen ja kevyt ilmapiiri on maaperä, millä tuo kasvu saadaan aikaan, eikä se tuskanhiki, jota johto tuskailee johtokuntapöydissään.

Pystymmekö luomaan kevyttä, uutta synnyttävää ilmapiiriä, missä visiot lentää ja jossa suunnitellaan mahdottomia, kun talous ja madonluvut painaa päälle? Täytyminen ei synnytä merkityksen kokemusta. Se ei saa aikaan ainutkertaisuuden tunnetta.

Itseohjautuvuusteorian oppi-isien Rochesterin yliopiston professorien Richard Ryanin ja Edward Decin mukaan ihmiset eivät ole mekanismeja: ” Syntymästään lähtien terveimmässä mahdollisessa muodossa ihmiset ovat aktiivisia, tiedonjanoisia, uteliaita ja leikkisiä olentoja, jotka osoittavat alati läsnä olevaa oppimis- ja tutkimisvalmiutta eivätkä tarvitse ulkoapäin tulevia kannustimia tehdäkseen niin.”

Kummityttöni aloitti pianonsoittotunnit. Olen vaikuttunut opettajan ammattitaitosta ja siitä, miten hän on saanut epävarman soittajan innostumaan uudesta instrumentista. Opettaja on luova, ja hän antaa leikkiä tuolla uudella leikkikalulla. Opettaja on ymmärtänyt tärkeän läksyn, uuden oppimisen tulee olla hauskaa. Lisäksi leikki on lapsen työtä.

Yhtälailla meidän aikuisten tulee saada aika ajoin leikkiä työllämme. Muuten emme kehity. Meidän tulee saada nauttia työstämme, kuten tuossa työyhteisön huipputiimivalmennuspäivässä, jossa työntekijöillä oli hauskaa.

Määräämisellä on paikansa, kun sitä käytetään oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. Mutta painavinta kamaa on kevyeltä tuntuva tila, jolloin työstetään yrityksen kasvun strategiaa ja johtoryhmässä päätettyjä visioita. Kevyeltä tuntuvassa ilmatilassa pystyy lentämään korkealle. Mikään ei tunnu olevan esteenä.

Me jäämme helposti pieniksi, koska meillä on mielikuva siitä, että kasvu on tuskaista ja kivistä. Kulttuurimme on luonut meille illuusion, että kun asiat tuntuvat raskailta, ne ovat vakavasti otettavia. Mitä jos hauskanpito onkin eteenpäin vievää voimaa? Mitä jos juuri tuolloin otamme tärkeitä askeleita asioille, joita ei ole tullut mieleen vakavahenkisissä palavereissa.

Puristamalla ei synny uutta. Kuristamalla et vahvista itseäsi saati muita.

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet