Intiaanien viisautta johtajille

Novetoksen järjestämissä Vaikuttava valmentaja -koulutuksissa osanottajien kiinnostusta on herättänyt osio, jossa asioita käsitellään ”intiaanipiirin” menetelmillä. Oleellista tuossa on keskittynyt kuuntelu, joka mahdollistaa samanaikaisesti tapahtuvan oman minän sisäisen kuuntelun.

Normaaliin länsimaiseen keskusteluun kuuluvalla väittelyllä, argumentoinnilla, on monissa tapauksissa ilmeinen oikeutuksensa. Varsin usein se kuitenkin menee oman vahvan mielipiteen tyrkyttämiseksi. ”Minä ajattelen näin… Minun mielestäni… ” ei ole useinkaan kovin tutkivan asenteen ilmaisu.

Olen viime aikoina tutkinut maapallomme alkuperäiskansojen traditioita ja uskomuksia. Niissä on paljon sellaista, mitä nykypäivän suomaisenkin kannattaisi omaksua. Eräs keskeisimpiä vakuuttuneisuuksia on ajatus kaiken ykseydestä. Henki ja ruumis liittyvät yhteen, ihminen ja luonto eivät voi olla vastakkainasettelussa, kuolema on olennainen osa elämää, toinen ihminen on aina kunnioituksen arvoinen, nykyhetki on itse elämä, jossa läsnä ovat menneiden sukupolvien viisaus ja tulevien sukupolvien onni.

Alkuperäiskansojen ihmiskäsitys

Monien alkuperäiskansojen ihmiskäsitykseen kuuluu näkemys, että ihminen tulee ihmiseksi vasta silloin kun hän hyvin syvällä tavalla tajuaa liittyvänsä muiden ihmisten kohtaloon. ”Olen minä vasta silloin kun löydän itseni sinussa ja sinä olet osa minua.” Tämän ubuntu-nimellä tunnetun elämännäkemyksen monet sovellukset olisivat todella tarpeen tämän hetken maailmassa, eikä vähiten työelämän eri kysymysten käsittelyssä.

Minua kiehtoo suuresti myös ymmärrys tiedosta ja tiedon merkityksestä. Kaikilla alkuperäiskansoilla on ollut keskuudessaan erityisen viisaina pidettyjä miehiä ja naisia, tietäjiä. Tietäjä ei ole ollut niinkään tiedon, datan ja informaation jakaja, vaan enemmänkin tiennäyttäjä.

Emme ehkä ole huomanneetkaan, että suomenkielen sana tieto viittaa juuri tiehen. Tämän päivän coachit, työnohjaajat ja valmentavat esimiehet voivat toimia eri organisaatioissaan tienviittoina, tielle viittaajina, kanssakulkijoina tiellä. Olisiko kenties hyödyllistä kurkistaa  enemmänkin luonnonkansojen ikivanhaan coachingosaamiseen?

Nostan tässä esiin muutaman teeman alkuperäiskansojen ajattelusta. Olen niiden ääressä viipynyt hyvin tietoisena siitä, että juuri NYT näitä viisauksia kannattaisi soveltaa.

• Älä puhu rumasti toisista, sillä tavalla tai toisella se kiertyy sinulle takaisin.
• Luonnolla on itseisarvo; se ei ole olemassa vain käytön kohteena.
• Pyri aina puhumaan totta, sillä totuus on vapauttavaa.
• Hakeudu kohti tasapainoa itsessäsi ja suhteessasi ympäröivään.
• Ole rehellinen itsellesi.
• Jaa runsautesi toisten kanssa; runsautesi voi olla muutakin kuin materiaa.

Uskon, että jokin alkuperäinen meissä kaikissa tunnistaa noiden periaatteiden pätevyyden. Kysymys on: miten annan niille sijaa toimissani?

Rehellisyys itselle saa aikaan sen, että pikkuhiljaa alkaa kuunnella ”sydämensä ääntä” eikä toimi enää erilaisten odotusten paineiden alla tai muita miellyttääkseen tai pelkän trendin mukaisesti. Kokeile jo tänään tai huomenna, mitä ”aboriginaali” sinussa tuottaa!