Epäjatkuvuuskohtia

Istun tätä kirjoittaessani Keilarannassa. Ulkona paistaa aurinko ja edessäni rakennetaan Länsimetroa. Minua on kohdannut epäjatkuvuuskohta, katkos, murros, muutos. Yllättävä ja ennakoimaton. Samanlainen, joista niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan...

Kari Ålander
Kari Ålander
Julkaistu 31.10.2016

Istun tätä kirjoittaessani Keilarannassa. Ulkona paistaa aurinko ja edessäni rakennetaan Länsimetroa. Minua on kohdannut epäjatkuvuuskohta, katkos, murros, muutos. Yllättävä ja ennakoimaton. Samanlainen, joista niin paljon puhutaan ja kirjoitetaan toimiala- ja organisaatiotasoisina ilmiöinä.

Minut kutsuttiin Novetoksen toimitusjohtajaksi 1.10. alkaen.

Muutos alkoi niin, kuin ne aina alkavat. Hiljaisella signaalilla. Yhtenä kesäisenä iltapäivänä huomasin puhelimestani vastaamattoman puhelun numerosta, joka vaikutti etäisesti tutulta, mutta ei kuitenkaan niin sanotusti soittanut kelloja. Hiljainen signaali, puhtaimmillaan. Kun soitin takaisin, olin jo peruuttamattomasti muutoksen polulla, vaikka en sitä silloin vielä ymmärtänyt.

Epäjatkuvuuskohdat ovat mielenkiintoisia ilmiöitä. Intuitiivisen sisältönsä puitteissa ne ovat äkillisiä (myönnän, suhteellinen käsite), ennalta arvaamattomia ja luonteeltaan faasimuutoksia. Faasimuutos on muutos, jossa aineen olomuoto muuttuu yhtäkkiä toiseksi, esimerkiksi vesi jääksi. Siis mittavia ja merkillisiä tapahtumia.

Nurkan takaa

Havaintomme kertovat, että tällaiset hyppäykselliset muutokset ovat yleistyneet ja yleistyvät koko ajan. Jo kuluneita esimerkkejä ovat vakiintuneille toimialoille täysin nurkan takaa ilmestyneet Über ja Airbnb.

Maailmamme muuttuu kiihtyvällä tahdilla. Tietotekniikasta tutuksi tullut Mooren laki, jonka lievästi virheellinen, mutta oikeansuuntainen tulkinta on, että tietokoneiden laskentateho kaksinkertaistuu aina 18 kuukauden välein, on toinen maailmamme muutoksen kivijaloista. Yksinkertaisessa älypuhelimessa on tänään enemmän laskentatehoa, kuin NASAlla oli kokonaisuudessaan ensimmäisen kuumatkan aikaan.

Toinen muutoksen ajuri on tiedon määrän ja saatavuuden eksponentiaalinen kasvu. Internet, pian IoT, esineiden internet ja parantunut tiedonkäsittely näyttävät tekevän maailmasta tasa-arvoisemman ja helpomman paikan elää. Tämä näkymä on kuitenkin pinnallinen.

Kahtiajakautuminenko perussyy?

Nämä teknologiset ja tiedolliset tekijät näet ajavat elitisoitumista ja polarisaatiota, joista kumpikaan ei ole itsessään uusi asia, mutta summautuessaan tai ehkäpä jopa kerrottuina toisillaan ne todella muuttavat maailmaa epäjatkuvasti. Vuoden 2016 kirkkain näkymä polarisaatioon on USA:n presidentinvaalit – vaikka lähikuvan samasta ilmiöstä saimme myös Suomessa viime eduskuntavaaleissa. Näyttää käyvän niin, että ilman opetettua tai opeteltua kykyä ARVIOIDA ja ARVOTTAA tietoa, mikä tahansa käy faktaksi.

Tiedon määrä ja sen käsittely kuitenkin ovat mahdollistaneet niin Überin kuin Airbnb:nkin. Ne edustavat epäjatkuvuutta, kokonaan uudelleenajattelua, toimialarajat murtavaa näkemystä ja uutta, tiedon päällä ja varassa toimivaa maailmaa.

Alustojen päällä

Molemmilla tasoilla, niin yksilön kuin organisaatioidenkin, epäjatkuvuuksiin valmistautuminen on hämmentävän samanlaista. Kun emme tiedä, kun tulevaisuus on normaaliakin enemmän hämärän peitossa, pitää rakentaa alustoja, jotka mahdollistavat nopeat suunnanmuutokset. Useimmat ihmiset tai organisaatiot eivät itse ole murroksien tekijöitä ja siksi on tärkeää pohtia niiden kanssa elämistä.

Taaksepäin katsottaessa epäjatkuvuuskohdat alkavat usein näyttää luonnollisilta. Huomaamme, että onkin ollut ilmeistä tai ainakin hyvin mahdollista, että käy, niin kuin  sitten kävikin. Tämä johtuu tavastamme, ehkä jopa DNA-tasoisesta, trendittää asioita historiaan perustuen.

Trendittäminen on ollut ehto selviytymiselle, mutta koskaan se ei ole suojannut yllättäviltä muutoksilta. Nyt yllättävät muutokset syntyvät tiedon määrän ylittäessä kriittisen massan ja yhdistyessä poikkeuksellisen yksilön kykyyn prosessoida, analysoida ja arvottaa tietoa poikkeavalla tavalla.

Malli vs ihminen

Organisaatiot alkavat ymmärtää, että niiden on kehitettävä kyvykkyyttään elää faasimuutosten keskellä. Organisaation kyvykkyys ei kuitenkaan ole sama asia kuin siinä toimivien ihmisten kyky omaksua ja sopeutua epäjatkuvuuksiin.

Minä siirryin niin sanotun kovan puolen konsultoinnin maailmasta Novetokseen, jonka fokus on kauniisti ja kirkkaasti ihmisessä. Minulle tämä on ollut epäjatkuvuuskohta. Ajattelullisesti koen siirtyneeni systeemien ja viitekehysten luomisesta ja kehittämisestä niiden soveltamiseen, viemiseen käytäntöön. Sen varmistamiseen, että mallien toteuttamisesta vastuussa olevat ihmiset kykenevät ja haluavat toimia niiden mukaisesti ja vieläpä kehittää niitä aidoissa käyttöympäristöissä edelleen. Ilman ihmisiä mallit ovat vain malleja ja viitekehykset vain viitekehyksiä.

Jo nyt tämä epäjatkuvuuskohta on alkanut näyttää luonnolliselta jatkumolta. Ymmärrän rakentaneeni pitkään alustaa, joka on tehnyt mahdolliseksi hyppäyksen toiseen maailmaan, jossa on riittävästi yhtäläisyyttä entiseen, mutta myös todella paljon uutta. Jopa muuhun taustaani, kuin työhistoriaani, varsin saumatta liittyvää.

Arvojen aika

Millaista alustaa sinä, lukijani, olet rakentanut tai rakentamassa omalle tulevaisuudellesi tässä hyppäyksellisesti muuttuvassa maailmassa? Tiedolla täällä ei enää menesty, vaikka voikin pärjätä. Mitä tulee tiedon ja tietämisen jälkeen tai sen yläpuolelle?

Itse vastausta emme ehkä täysin varmasti tiedä, mutta sen tiedämme, että se on meissä, sinussa ja minussa, eikä meidän ulkopuolellamme.

 

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet