7 lupaavaa syytä, miksi maailma selviytyy

Pitäisikö meidän olla toivottomia vai toiveikkaita? Molempien tuntemusten ympärille on syntynyt Suuri kertomus.

Tapio Aaltonen
Tapio Aaltonen
Julkaistu 09.05.2016

pelastusrengas

Pitäisikö meidän olla toivottomia vai toiveikkaita? Molempien tuntemusten ympärille on syntynyt Suuri kertomus.

Toivottomuuden tarinan ydinviesti on, että maailma kulkee kohti katastrofia ja olemme auttamatta myöhässä. Suomen talous jää jälkeen Yhdysvaltojen ja EU:n kehityksestä. Jännitys Itämeren ympärillä kasvaa. Isis uhoa. Moraalittomuutta esiintyy yrityksissä ja valtioiden hallinnossa. Donald Trumpista voi tulla maailman merkittävin vaikuttaja.

Pelolle on perusteensa. Se on tervettä pelkoa, ihmiskunnan pyrkimystä tunnistaa riskit. Ilman valppautta ja kykyä negatiivisiin tunteisiin ihmiskunta olisi jo kymmeniä tuhansia vuosia sitten menehtynyt sukupuuttoon Afrikan savanneilla.

Toivon tarina kiinnittää huomion siihen, mikä on hyvin. Sitovia ilmastosopimuksia on kyetty laatimaan. Uusia innovaatioita syntyy elämän kaikilla aloilla. Keinottelijat paljastuvat.

Artikkelissaan 7 lupaavaa merkkiä siitä, että olemme matkalla kohti kestävämpää maailmaa Timothy Nixon kuvaa asioita, jotka maailmassa ovat hyvin. Nämä seitsemän merkkiä ovat:

  1. Katastrofitietoisuus, joka pakottaa toimimaan
  2. Lisääntynyt läpinäkyvyys
  3. Sijoittajien kiinnostus kestävää kehitystä kohtaan
  4. Onnistunut sääntely ja raportointi
  5. Innovaatiot energiatuotannon alalla
  6. Rohkeat edelläkävijät ja tieteen sankarit
  7. Yhteistyötä raa’an kilpailun tilalle

Artikkelin linkit kannattaa avata.

Kumpi näistä tarinoista on totta, toivon vai toivottomuuden tarina? Käsittääkseni molemmat. Olisi vastuutonta sulkea silmänsä vaaran merkeiltä. Toisaalta juuttuminen toivottomuuteen olisi ihmiskunnan suurin riski. Ihminen on selvinnyt hirvittävistä katastrofeista ja vaaroista, koska on ollut yksilöitä ja ryhmiä, jotka ovat uskoneet ratkaisuihin ja uuden luomiseen.

Jokaisessa populaatiossa on pessimistejä ja optimisteja, sekä tietenkin kaikkea siltä väliltä. Ilman pahanilmanlintuja voisimme liihotella epärealistisessa hyvänolon tunteessa. Ilman urhean toiveikkaita riskinottajia juuttuisimme pelkoomme.

Valinta näiden kahden ääripään välillä riippuu osin geeneistämme ja osin kulttuuristamme. Mutta meillä on myös kyky valita. Jäänkö voihkimaan pessimismiini? Vai valitsenko rohkeuden ja toivon?

Filosofi ja psykologi William James ehdotti aikoinaan optimismille ja pessimismille välimuotoa meliorismi: onnellista lopputulosta ei voi etukäteen varmistaa, mutta se on mahdollinen ja tavoittelemisen arvoinen. Ruotsalaistunut teologifilosofi Lennart Koskinen on tätä miettiessään käyttänyt sanaa possibilismi.

”Kun pahan valta ympärillä kasvaa, vahvista ääni toisen maailman.” Tämä on osa runosta, jonka kirjoitti saksalainen marttyyriteologi Dietrich Bonhoeffer, kun maailma näytti menevän päin helvettiä. Runo on virsikirjamme virsi 600. Natsien vangitsemanakin hän näki mahdollisuuden hyvän voittoon.

Olen ajatellut valita toivon ja mahdollisuuden.

 

New call-to-action

Blogiaiheet

näytä kaikki aihealueet