Olemme luottamuksen arvoisia?

Luottamusta tai sen puutetta on suhteessa läheisiimme, ystäviimme, työtovereihin, yrityksen johtoon. Luotamme tai olemme luottamatta yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin, oikeuslaitokseen. 

Sonja Grönlund-Lamminsalo
Sonja Grönlund-Lamminsalo
Julkaistu 20.06.2017

Luottamusta tai sen puutetta on suhteessa läheisiimme, ystäviimme, työtovereihin, yrityksen johtoon. Luotamme tai olemme luottamatta yhteiskuntaan ja sen rakenteisiin, oikeuslaitokseen. 

Nuorison kyynisyys ja epäluottamus yhteiskuntaan ja kanssaihmisiä kohtaan on lisääntynyt.(HS 7.3.2017) Tuleeko työpaikolle entistä enemmän nuoria työntekijöitä, jotka kyseenalaistavat heti alusta lähtien työnantajan luotettavuuden? Onko tästä jo merkkejä olemassa?

Luottamus on läsnä lähes kaikessa kanssakäymisessämme. Kun ihmisten välillä on luottamusta, ei asiaan kiinnitä sen suuremmin huomioita. Meillä on varmuus siitä, että sanat ja teot ovat sopusoinnussa ja että asiat, jotka vaativat luottamuksellisuutta, pysyvät myös luottamuksellisina. Voimme luottaa siihen, että saamme olla erimieltä asioista ja ilmaista tunteemme kenenkään niitä väheksymättä tai että voimme näyttää oman tietämättömyytemme ja haavoittuvuutemme.

Työyhteisön luottamus rakentuu oikeudenmukaisuudelle ja hyvälle vuorovaikutukselle sekä työntekijän tunteelle siitä, että yritys ja esimies täyttävät hänen julkilausumattomat odotuksensa ja toiveensa. Tällöin työntekijä antaa luvan itselleen innostua täysvaltaisesti omasta työstään ja antaa koko potentiaalinsa yritykseen käyttöön.

Luottamuksesta voi myös sopia. Voimme sopia keskenämme, että tämä joukko luottaa toisiinsa ja tällä mennään eteenpäin. Emme anna vastoinkäymisille mahdollisuutta kääntää toisillemme selkää vaan toimimme yhtenä rintamana niiden voittamiseksi.

Tee harjoitus: mieti kollegoitasi, joiden kanssa olet usein tekemisissä. Aseta heidät mielessäsi janalle, jonka toisessa päässä lukee ”luotan täysin” ja toisessa päässä, ”en luota yhtään”. Mihin janan osaan kollegasi asettuvat? Ympäröikö sinua ihmiset, joihin luotat ja todennäköisesti myös sinuun luotetaan? Jos näin on, voit onnitella itseäsi.

Vai onko lähelläsi ihmisiä, joiden luotettavuuteen et usko? Voiko olla, että tunne on molemminpuolinen? Haluatko tilanteen jatkuvan samanlaisena vai voisiko tilanteen muuttaa ja lähteä rakentamaan luottamusta? Ehdotan, että kokeilet jälkimmäistä vaihtoehtoa. Voit tulla yllättymään, positiivisesti.

Omassa toiminnassani luottamus on vuorovaikutuksen peruslähtökohta, ja lähden siitä, että jokainen ihminen on luottamuksen arvoinen. Valitettavasti välillä kuitenkin huomaan, että olen luottanut väärään ihmiseen tai että luottamukseni ei ole ollut arvokasta toiselle ihmiselle. Mutta olen kuinkin päättänyt, että en anna tämän pilata mahdollisuutta rakentaa luottamusta muiden henkilöiden kanssa. Silläkin uhalla, että tulen jatkossakin aika ajoin pettymään.

Luottavin mielin.