Me väärintulkitsijat ja mielemme pahoittajat

Kesälomalla veneiltiin mieheni kanssa saaristossa. Ostosreissulla huomasimme paikallisen yrittäjän kyltin: Tuoretta kalaa suoraan merestä. Heti alkoi suu napsaa, kun sielun silmin näimme itsemme grillaamassa kalanyyttejä. Pilkottuja vihanneksia, kalaa...

Eeva Pitkänen
Eeva Pitkänen
Julkaistu 04.10.2017

Kesälomalla veneiltiin mieheni kanssa saaristossa. Ostosreissulla huomasimme paikallisen yrittäjän kyltin: Tuoretta kalaa suoraan merestä. Heti alkoi suu napsaa, kun sielun silmin näimme itsemme grillaamassa kalanyyttejä. Pilkottuja vihanneksia, kalaa päälle, ripaus öljyä ja viimeiseksi tuorejuustoa. Folionyytti kiinni ja grillaamaan. Helppoa ja herkullista. Niinpä päätimme suunnata askeleemme kohti paikallista toria ja kalakauppiasta.

Arvostan muutenkin paikallista tuotantoa ja yrittäjiä, itsekin yrittäjän lapsena. Kalakauppias työllistikin koko perheensä. Isä toi juuri tuoretta kalaa, äiti ja teini-ikäinen tytär hoitivat myyntipuolen. Tiskissä oli sekä tuoretta että savustettua kalaa.

Nyt tulikin tenkkapoo. Kalanyytit ovat hyviä, mutta myös tuore savustettu kala alkoi houkutella. Lisäksi paikallista uutta perunaa, salaattia ja jotain hyvää soossia. Minua rupesi naurattamaan vaikeutemme päättää, kumpaa herkkua ottaisimme. Niinpä suu hymyssä sanoin miehelleni: ”Peräti kaksi vaihtoehtoa eikä me osata päättää.”

Hämmästyin, kun myyjärouva rupesi selittämään, että pienen yrittäjän ei kannata pitää useampaa vaihtoehtoa. Silloin osa jää myymättä, eivätkä he halua myydä vanhaa kalaa. Voi ei! Myyjä ymmärsi minut väärin. Tarkoitukseni ei todellakaan ollut arvostella valikoiman laajuutta, vaan omaa päättämättömyyttämme.

Sanotaankin, että meillä on neljä korvaa kuunnella. Neljä tapaa tulkita viesti. Eri tilanteissa jokainen niistä voi olla oikea.

Ensimmäinen tapa on kuulla vain faktat. Tässä tapauksessa pelkkä fakta oli, että vaihtoehtoja oli kaksi ja että ostajan oli vaikea päättää.

Toinen tapa kuulla on, että puhuja esittää pyynnön. Vaihtoehtoja oli vain kaksi, ja puhuja olisi kaivannut niitä lisää. Näin myyjä taisi kuulla, mutta tätä en tarkoittanut.

Kolmas tapa kuulla on, että puhuja viittaa henkilöiden väliseen suhteeseen. Kommenttini voi tästä näkökulmasta tulkita siten, että olisin ollut tyytymätön saamaani palveluun. Tarjoatte vain kaksi vaihtoehtoa, onpa huonoa palvelua. Tätä en todellakaan tarkoittanut.

Neljäs, ja tässä tapauksessa osuvin tapa, olisi ollut kuulla, että puhuja viittaa itseensä. Vaihtoehtoja oli kaksi ja silti pöhkö puhuja ei osannut päättää. Tätä tarkoitin.

En missään nimessä halunnut loukata myyjää. Suuri arvostukseni yrittäjiä ja mahdollisuutta ostaa tuoretta kalaa ei näkynyt kirjoitettuna otsassani. Menin hieman hämilleni enkä osannut heti korjata väärinymmärrystä. Olisin voinut vain sanoa, että nyt tarkoitin kyllä vain meidän päättämättömyyttämme ja että savustetun kalan ostomahdollisuus oli erinomainen asia, mutta liikaa meidän kyvylle tehdä pikainen päätös.

Ikävä kyllä eri kuulemisvaihtoehdoista meillä on taipumusta kuulla se kielteisin.

Miten sinä yleensä kuulet? Kuuletko faktat, kuuletko pyynnön, kuuletko viittauksen suhteeseenne vai kuuletko puhujan viittaavan itseensä?

Useimmat kommunikaatio-ongelmat työpaikoilla johtuvat vääristä tulkinnoista. Ole siis tarkkana. Kun mieleesi hiipii epäilys kritiikistä ja melkein alat pahoittaa mielesi, pyydä tarkennusta. Tulkitse ensin, mikä on faktaosuus ja kysy sitten: ”Mitä tarkoitat?” tai ”Ymmärsinkö oikein, että…?”